Makeaa mahan täydeltä, tahmeita tanssilattioita ja ruutupaitoja

Huhhuh. Olinpas eilen suorastaan sosiaalinen perhonen. Ensin riensin Myyrmäkeen (pienen mutkan kautta) tapaamaan kummityttöä ja tämän vanhempia. Kyseinen pikkuneiti on kyllä yksi hauskimmista tapauksista mitä tiedän. Ei oltu nähty aikoihin joten pientä ujoilua oli ilmassa, mutta  pienen jälleentutustumisen jälkeen leikkiminen sujui kuin... no, leikki. Ei kai sitä aina tarvitse jänniä kielikuvia maalailla.

Erja tarjosi kahvin kera appelsiinipiirakkaa, joka oli ilmeisesti jonkinlaisen kokeilun tulos, sillä sain kunnian toimia koemaistajana. Erjalle terveisiä, että elossa ollaan ja hienoinen pahoinvoinnin häivähdys johtunee eilisestä Chiantista, eikä suinkaan piirakasta.

Erjan suunnatessa iltavuoroon, matkasin itse takaisin kotiin valmistautumaan iltaa varten. Ellu oli Sonjan luona käymässä ja olimme sopineet yhteisestä illanvietosta Sonjan kämpällä. Mukana kuviossa oli myös Saini ja Outi T.

Ellu oli leiponut taivaallista suklaakakkua, jonka reseptiä en ikimaailmassa halua tietää, sillä en varmaan enää muuta söisikään. Tai sitten uhraudun ja Ellu voisi lisätä sen tänne? Miten olisi?

Saini istumassa Sonjan nojatuolissa.
Kuva on vähän epätarkka.

Karjalanpiirakat, munavoi, kasvistikut ja dippi maistuivat viinin kera, ja saatoin olla ehkä vähän päissäni. Ainakin puhuin taas tavallistakin enemmän. Kaikesta. Jestas. Anteeksi.

Ilta eteni YouTuben sisäpiirivitseiksi muodostuneita videoita katsellessa, välillä keskustelimme siitä, miten hienoa olisi jos maailmassa kukaan ei arvostelisi toisia ulkonäön vuoksi, jonka jälkeen naureskelimme BB:n ihmisten ulkonäölle. Voi vain todeta, että maailma ei vielä ole valmis ulkonäölliseen tasavertaisuuteen.

Sainin erotessa ryhmästä me muut suuntasimme aluksi Bakersiin, jossa join maailman paskinta siideriä. Mitä lie UpCideria se sitten on ollut, en tiedä, mutta ei se mitään kunnollista omenasiideriä ole ollut. Team L&K tekevät parempaa siideriä itse (projekti, josta täytynee kertoa myöhemmin lisää).

Toinen asia, mikä Bakersista jäi mieleen, oli miesten ruutupaidat. Jonka vuoksi haluaisin nyt kysyä kaikilta miehiltä ja naisilta:
MITÄ PASKAA?
Oli sinistä, punaista ja keltaista. Kaikki sateenkaaren värit. Ruuduissa. Onneksi en ole sinkku vailla miestä, muuten voisi iskeä ahdistus yrittäessäni löytää edes yhtä hyvin pukeutunutta mutta persoonallista tapausta.

Pakenimme aika pian ruutupaitojen luvatusta maasta Aussie clubille, jossa pääsin verestämään tanssitaitojani. Eipä niitä tosin paljon tarvittu, sillä lattia oli niin täynnä ihmisiä ja muita kädellisiä, että tanssimisen sijaan kaikki liike oli lähinnä väistelyä. Täytyy sanoa, etten henkilökohtaisesti oikeen tajua mitä kivaa sellaisissa paikoissa on, joissa ei voi tanssia, istua eikä jutella, ja jos onnistut saamaan jotain tiskiltä tilattua, niin juoma tuskin ehtii edes huulille ennenkuin tulee törmäys ja kuppi on nurin rinnuksilla.

Niinpä hyvästelin Skattan kaunottaret ja etsin yöbussin jolla huristelin kotiin koluamaan jääkaapista kaiken syötäväksi kelpaavan. Melkonen hiipivä tiikeri sitä tuli oltua, kun mies ei herännyt siinäkään vaiheessa kun pudottelin salsakastiketta pitkin keittiönlattiaa ja kiroilin. Vai oliko se sittenkin sammunut?

Mulla on muuten kumma tapa herätä krapulassa hemmetin aikaisin aamusta ja pyöriä levottomana muutama tunti, kunnes uni voittaa taas. Kallon perällä pieni krappekeiju soittaa vaimeaa kelloaan, joten en saanut manattua supervoimia jotta olisin ehtinyt tänään keskustaan samojen tyttöjen kanssa kahville, joten päätin jäädä kotiin ja kirjoittaa tämän helvetin pitkän, tylsän ja huonolla kirjoitustyylillä varustetun raportin, millä ei ole mitään seksuaalista merkitystä.