...kun kukaan muu ei kirjoita.
Elämään on kuulunut viimeaikoina lähinnä töitä. Ei ehkä kuullosta kovin jännittävältä, mutta mulle tämä on tärkeä elämän vaihe. Mulla on ammatti ja vakituinen työpaikka. Olo ei enää ole niin auttamattoman epäonnistunut kuin mitä se oli jokin aika sitten, kun tuntui, että ajelehdin vain eteenpäin. Kovin vakaata tämä ei ole, sillä töiden määrä riippuu erilaisten urheiluseurojen tilauksista yms. mutta toistaiseksi olen saanut nauttia kahdeksan tunnin päivistä. En koe olevani täysin onnistunut elämässä, mutta olen saanut huomata että pystyn saavuttamaan elämässäni jotain normaalia, jotain joka lähentelee jopa tasapainoa.
Mitä seuraavaksi?
Pitkällä tähtäimellä suunnitelmissa on päästä takaisin kouluun. Painoala ei enää houkuttele, vaan mielessä kutkuttelee jokin taiteellisempi ala kuten kuvataide, ehkä kirjoittaminen. Mutta aion nyt antaa tilaisuuden työelämälle, ja katselen noita koulukuvioita taas keväällä. Aika kuluu kuitenkin nopeasti, joten päätöstä olisi saatava aikaan. Ongelma on, että kun kukaan ei ole enää ohjaamassa, täytyisi kaikki haut osata tehdä itse.
Hieman pikaisempaa elämänmuutosta pitäisi saada aikaan fyysisellä puolella. Olen ollut viimeaikoina todella laiska liikunnan suhteen, joten nyt olisi aika ottaa niskasta kiinni. Aina kuitenkin keksin tekosyyn jäädä sohvannurkkaan. Mutta ensiviikolla ihan varmasti muutan tapani. Lupaan sen.
Viikonloppu tuo tullessaan mm. serkkutytön ja pienen vauvan, jota olen ehtinyt nähdä vasta kerran. Sitten on kummitytön kaksivuotissyntymäpäivä, jonka jälkeen olisi tarkoitus suunnata Ellun kanssa Teakin Kurmoottajaisiin ja sunnuntaina vielä kahvittelemme vuosia täyttävää Sonjaa. En muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani tulevasta. Yleensä alan tässä vaiheessa menettää intoa ja alan stressata: "entä jos ei olekaan kivaa, mitä jos ei ole mitään puhuttavaa...". Tällä kertaa en aio näiden tunteiden tulla ollenkaan, vaan nautin sosiaalisesta elämästäni sillä maanantai tulee yhtä nopeasti aina, vaikka yrittäisin pysäyttää ajan yksinololla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti