Lyhyt tutkielma ulinan syistä ja seurauksista, mutta lähinnä syistä

Jospa minäkin upottaisin käpäläni tähän yhteiseen taikinaamme.

Nerokas keksintö Eveltä tämä yhteisblogi, koska kaveriporukassa on monta innokasta kirjoittelijaa, mutta ajan ja motivaation puute tuntuvat johtavan ikäviin kuiviin kausiin henkilökohtaisissa blogeissa. Toivottavasti meillä into menee kivasti sykleittäin, ja tekstiä syntyy tasaiseen tahtiin!

Toisin kuin muut sankarittaremme, minä olen tehnyt paluun armaaseen kotipitäjäämme määrittelemättömän pitkäksi ajanjaksoksi. Kovasti toivon, että ainakin näennäisesti väliaikainen ratkaisuni saa pisteensä piakkoin, ja pääsen muille maille jatkamaan elämääni. En ehkä voi kylliksi valittaa tyytymättömyyttäni tämän hetkistä elämäntilannettani kohtaan. Jonkun korvissa ilmainen asuminen ja ruoka sekä lorvimisesta koostuva päivärutiini saattavat kuulostaa unelmien täyttymykseltä, mutta kas kummaa, vähän tässä muutakin kaipailisi. Ei sillä, ettenkö olisi äärettömän kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat auliisti avustaneet tässä elämäni taitekohdassa. Ymmärtänette kuitenkin, että isoa tyttöä vähän nakertaa olla toisten elätettävänä. Sitä paitsi sosiaaliset suhteeni luisuvat hitaasti mutta varmasti netin puolelle, kun joukkomme kesätyöläiset palailevat Puumalasta opintojensa pariin. En panisi pahakseni edes lorvimista, jos voisin harrastaa sitä omassa taloudessa ystävieni kanssa.

Tadaa, kuten huomaatte, osaan valittamisen jalon taidon. Sitä tulen tarjoilemaan roppakaupalla lisää jatkossakin. Se on vähän niin, että kun yksi asia mättää, kaikki on perseestä. Onneksi sama pätee silloin, kun edes yksi asia on vi... ketun hyvin. Siis kaikki ei ole perseestä myös silloin, vaan parasta. Tai ainakin vähemmän perseestä.